Laaja valikoima!
Ilmainen toimitus yli 150€ tilauksiin klubilaisille!

F.O.H – Heidi Helin

Olen kesän lapsi Raumalta ja nyt alkukesästä 2021 kalastuksesta uudestaan innostunut sitten lapsuusaikojen.  Kovasti on kaikkea pitänyt opetella, kun on selvinnyt, että kalastaa voi näköjään niin paljon muillakin tavoin, kun vaan mato-ongella ja virveliä heittämällä. 

Asun länsirannikolla, ja olen sekä merikaupungin että saariston tyttö henkeen ja vereen. Suonissa kiertää suolainen veri, mutta välillä se saattaa hetkittäin vähän kiehahtaa, kun tulisuus ja turhautuminen nostelevat itseään esiin. Tämmöiset hetket ovat mm. niitä tilanteita, joissa ei heti natsaakaan tai kun en saa just heti just sitä mitä niin kovasti olen päättänyt haluta, tai mitä lähdin hakemaan. 

Olen siitä poikkeuksellinen merikaupunkilainen, että mulla ei ole vielä ole ollut onnea omistaa venettä. Se on yks minun harvoista, mutta sitäkin pitkäaikaisimmista haaveista ja vielä minä sen hankin. Helpottaisi meinaan kovasti kalastamista. Välineitä ei hirveästi ole, mutta haluisin minä pari uutta lisävapaa jokaiselle tavalle ja tyylille oman. 

Mies minut osittain innostutti omalla kalastamisellaan aloittamaan itsekkin uudelleen, ja välillä huolii mukaankin. Tällöin minullakin on satunnaisesti mahdollisuus päästä ”merta edemmäs kalaan".

Eniten olen innostunut jigi-touhuista, ja kauppojen jigivalikoiman tutkiminen aiheuttaakin melkoisen yhteneväisiä tuntemuksia irtokarkkihyllyjen ääreen menemisen kanssa.

Lisäksi olen hankkinut myös muutamia erilaisia lippoja sekä vaappuja - jos ei muuten niin vaikka vaan siksi kun, nekin olivat omalla tavallaan niin hienon värisiä ja söpöjä.

Kun minä tuskailin rannalla ensimmäisiä kertoja jigien ja vaappujen kanssa kotopuolessa rannoilla, missä vettä on puolimetriä ja se on ammuttu täyteen kasvustoa, ihmettelin, millä kumman keinolla koukkuihin muka muuta edes vois tarttua. Sitten osuin muutaman kerran samaan aikaan rannoille pitkään kalastaneiden vanhempien herrojen kanssa, jotka sivistivät minua pohjaongista, perukkeista, heittokohoista…

Hups, taas viettiin likkaa paikalliseen Rustaan...  ja sen myötä taas muutamien konsultaatioiden jäljiltä oppimaan lisää käytännöstä - ja virheistä. 

Oppiminen ja onnistuminen on niin huippua. Olen myös tosi hauska (ainakin omasta sekä muutaman kaverinkin mielestä), ja ihan superhyvä mm. jaarittelemaan. Kuulemma hyvä myös kuuntelemaan ja passeli tiimityöskentelijäkin, vaikka välillä sitä mieluusti painuu rantaan ja luontoon ihan vaan yksikseni. 

Olen nopea oppimaan uutta, ja haluankin kokeilla kaikkea itse. Opin käytännön kautta, joten minulle on turha tyrkyttää pelkästään kirjaa käteen ja sanoa että ”lueppa tyttö sieltä ni kyllä se siitä”. Lähden mieluummin mukaan, ja kun minulle ensin näyttää kädestä pitäen (tarvittaessa vääntää myös vähän rautalankaa), ja sen jälkeen pysyy pois alta, kun alan kokeilla ja puuhailla itse, niin alkaa pikkuhiljaa ehkä hommat sujumaan. 

Kaveripiirissä ei juurikaan ole kalastavia tyyppejä, joten olen kovasti koittanut saada lapsia kanssani innostumaan harrastuksesta. Esikoisen vaihtelevasti saan mukaani, mutta kaksi muuta ei jaksa enää edes lähteä, kun onnistumiset on jäänyt aika vähälle. He tietävät, et kun minä lähden kalastamaan, on jokunen tovi aikaa räplätä puhelimesta pelejä läpi ilman että kukaan napisee vieressä ja patistaa johonkin kehittävämpään. 

Silloin kun itse olin napero, ei mitään kännyköitä ollut. Olen aina ihaillut edesmennyttä vaaria, joka otti minut mukaan virittelemään katiskoja sekä kokemaan verkkoja. Myöhemmin hän ojensi minulle oksan käteen, jossa oli siima ja koho, jolloin istuin sujuvasti laiturilla jonkun aikaakin ihan tyytyväisenä, mutta koska joskus tieto lisää myös tuskaa, niin myöhemmin kyllä kerrottiin, et oli se alkuun ollut sellaista huitomista, etteivät olleet uskaltanut koukkua laittaa sinne toiseen päähän lain.

Olen siitä kyllä vähän näin jälkeenpäin katkera, mutta ainakaan kellään ei mennyt koskaan silmä puhki. Muistan myös, miten äitee on kahdesti minun kanssani kalaan lähtenyt - ensimmäisen ja viimeisen. Jos 7-v nyt kerran vahingossa kolauttaa ongella soutajaa päähän, niin ei voi olla paha hei. Ei ymmärrä.

Tällainen minä olen ja kalastustaustani. On ollut tosi mahtavaa huomata, miten paljon on riittänyt juttua ihan tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa, ja kuinka avuliaita ja opettavaisia kaikki ovat olleet ketkä tähän minun ”kalastusmatkan” alkutaipaleen varrelle ovat osuneet.

Niin tuolla rannoilla, kuin somessa paikallisissa ja yleisissä kalastusryhmissä, sekä muilla kanavillakin. Instassakin olen saanut kuitenkin vielä tuoreen tilin myötä jo muutamia tosi passelilta vaikuttavia tyyppejä neuvonantajiksi, ja semmoisiksi vähän niin kuin tuntemattomiksi etäkavereiksi - jos niin vois sanoa. 

Haluan tuoda tiimiin mukaan kasvutarinan aloittelijasta kohti parempaa kalastajaa.

”Ääretön into & kokeilunhalu! Mennääks jo taas?” 

Voit seurata retkiäni Instagramista @fish_seeking.mermaid tililtä!

- Heidi


Tägää ja voita!

Postaa kalakuvasi Instagramiin käyttäen #happyangler. Arvomme joka kuukausi 50 €:n lahjakortin #happyangler-tägiä käyttäneiden kesken!

Tilaa uutiskirje!

Tilaamalla uutiskirjeen et jää paitsi kovimmista kampanjoista ja tarjouksista. Uutiskirjeen tilaaminen ei sido sinua mihinkään ja voit koska tahansa lopettaa uutiskirjeen tilaamisen.