Siian onginta

Aloittelevan siian onkijan kannattaa seurata, mitä ympärillä tapahtuu ja hakeutua paikoille, missä näkyy muita onkimiehiä ja kysellä käytännön vinkkejä. Valitettavasti käytännön opetukseen kaikilla ei kuitenkaan aina ole mahdollisuutta, joten pyrimmekin madaltamaan kynnystä lähteä kokeilemaan siian ongintaa kaikille, jotka sitä eivät syystä tai toisesta ole vielä kokeilleet. Kyseessähän on oikeasti mielenkiintoinen ja rentouttava harrastus, joka sopii niin perheen junioreille, kuin senioreillekin. Mikäpä olisikaan miellyttävämpi tapa viettää kevätpäivää, kuin istuskella aurinkoisena päivänä veden äärellä, ihailla kevään tuloa, mahdollisesti aistia vuoden ensimmäisen grillimakkaran tuoksu vieressä tirisevästä grillistä – kunnes kaiken tämän hiljaisuuden rikkoo siikakello, joka armotta kilahtaa ensimmäisen siian merkiksi. Mikä parasta, näitä mahtavan makunautinnon tuottavia ruokakaloja saattaa päivän aikana kertyä samoilta jalansijoilta reilumminkin saalispussin täytteeksi, toki kohtuus kannattaa aina muistaa.

Huomattavasti yleisempää siian onginta on merellä, kuin sisävesillä. Toki sisävesiltäkin siian voi onkimalla tavoittaa, mutta mikäli varmaa paikkaa ei ole tiedossa, saattaa tuloksiin pääseminen olla sinnikkäämmän yrityksen takana. Merellä taas siikaa esiintyy lähestulkoon koko Suomen rantaviivan matkalla, Virolahdelta aina perämerelle saakka. Merellä pyynti kannattaa keskittää alueille, joissa on paljon hienoa hiekka – tai pikkukivipohjaa, koska näillä alueilla luikertelevat ne, joiden perässä siiat näille matalille hiekkasärkille tulevat mässäilemään, eli sukasmadot. Ennen reissuun lähtöä paikkavalintaa voi suunnitella omien muistikuvien perusteella mahdollisista hiekkarannoista tai yksinkertaisesti ottamalla kartan esiin ja tutkia mahdollisia vaihtoehtoja. Kaikki virta - ja salmipaikat ovat aina varteenotettavia vaihtoehtoja. Pääkaupunkiseudun alueella asustavat monesti löytävät pelipaikoille melko helposti muiden jälkiä seuraillen. Karkeasti yleistäen siikaa ongintaan noin 1-4 metrin syvyisiltä paikoilta ja mikäli lähituntumasta löytyy syvempää vettä tarjolle, aletaan olla oikeilla jäljillä. Kalastus tapahtuu yleisimmin rannalta, mutta mikäli käytettävissä on vene, saa reviiriä hieman laajennettua, eikä tarvitse kaikista ruuhkaisimmilla rannoilla onkia, mikä monesti saattaa hieman helpottaa saalispussin kerryttämistä.

Kelpaako kellarin nurkassa pölyyntyvä vanha heittosetti siian ongintaan? Kyllä, mikäli vavassasi riittää voimaa heittää mielellään vähintään noin 15 g painoista heittopainoa. Välineiltä ei alkuun päästäkseen siis moneen muuhun lajiin verrattuna ihmeellisiä vaadita. Vavaksi soveltuu mielellään parista metristä ylöspäin olevat vavat siiman helpomman ohjailtavuuden vuoksi etenkin rannalta kalastettaessa. Valikoimastamme löytyy läjäpäin erilaisia vapoja, erikseen siian ongintaan suunniteltujakin, mutta vavaksi soveltuu siis myös aivan normaali, mielellään kohtalaisen herkällä kärjellä varustettu heittovapa, josta on helppo havaita matoja imeskelevien siikojen tärpit. Kelalta ei myöskään sen suurempia ominaisuuksia siian onginnassa vaadita, vaan kelaksi kelpaakin lähestulkoon kela kuin kela, jolla heittäminen luonnistuu. Käytetyin kelamalli on avokela, mutta saman asian ajaa myös umpikelalla tai vaikka heittokalastukseen soveltuvalla hyrräkelalla. Enemmin ongintaa harrastavat käyttävät onginnassa ns. Baitrunner eli ongintajarrullisia keloja, mutta siian onginnassa pärjää hyvin tavallisillakin keloilla. Siimakaan tässä lajissa harvemmin kovalle rasitukselle altistuu, pois lukien tietysti kivien koloihin takertuneet koukut/painot. Pääsiimaksi kelalle sopii siis esimerkiksi n. 0,25 - 0,30 mm monofiilisiima.

Välineiksi ei sen kummempia tarvita, kuin pätkä siimaa, koukkuja, leikareita, painoja sekä tietenkin syöttejä. Painoiksi kelpaavat yleisesti ottaen kaikki liukupainot, toisin sanoen kaikki apupainot(bombetet, lyijypainot jne.), joiden läpi siima pääsee vapaasti liukumaan, eikä siinä ole teräviä reunoja, jotka hankaisivat siiman poikki. Siian onginnassa käytettävät painot liikkuvat 15–4 0 gramman välillä, veden virtauksesta ja käytettävistä välineistä riippuen. 

Siimaksi valitaan noin 70 - 100 cm pätkä ohuehkoa n. 0,15 – 0,20mm monofiilisiimaa, jonka toiseen päähän sidotaan leikari ja toiseen päähän koukku. Tapsissa käytetään hieman pääsiimaa ohuempaa siimaa mm. siitä syystä, että mikäli koukku sattuu tarttumaan pohjaan, usein siima pettää tapsin kohdalta ja näin ollen ei menetetä koko pakettia, vaan yleensä hävikiksi riittää pelkkä koukku ja pätkä siimaa. Leikarilta siikaongessa ei vaadita siltä normaalisti vaadittavia siiman kiertymisen estäviä ominaisuuksia, vaan se toimii ainoastaan liukupainon stopparina siiman liukuessa vapaasti liukupainon läpi, silloin kun siika on hyväksynyt syötin (ks. kuva).  Koukkuna käytetään yleisimmin nro 6-12 terävää yksihaarakoukkua, mihin mato pujotetaan noin puoliväliin asti ja loppuosa madosta jätetään kiemurtelemaan vapaaksi.

Syöttinä ylivoimaisesti suosituin on mato, mutta mikäli matoja ei lähikaupasta ole saatavilla eikä takapihan kompostikaan tuota tulosta, voi madon korvata esimerkiksi katkaravulla.  Tapseja on saatavilla täysin valmiina setteinä, jotka sisältävät kaiken lukuun ottamatta syöttiä. Tapseja on suositeltavaa myös varata valmiiksi useampi ennen reissuun lähtöä, sillä menekkiä saattaa päivän aikana kertyä. Tutustu tarvikkeisiin tästä.  

Muita siian ongintaan suositeltavia välineitä ovat mm. pitkäkärkiset pihdit, koska siika imaisee syötin useasti todella syvälle, eikä sitä aina pihdeilläkään meinaa irti saada. Vavan saa yleensä rannalla tökkäistyä johonkin kivenkoloon, mutta kyllä vavan sijoittamista huomattavasti helpottaa esimerkiksi maahan tökättävä vapateline. Myös ns. siikakellot ovat oiva apuväline ja helpottavat tärppien huomaamista. Puukkohan on jokaisen kalamiehen pakollinen varuste ja mikäli onnetar on ollut puolellasi, tarvitaan sitä tietysti tälläkin reissulla kalojen verestykseen ja perkuuseen. Keväällä kelit saattavat myös lämmetä melko miellyttäviksi, joten mikäli aiot viettää rannalla pidemmän siivun, on kylmälaukun ottaminen reissulle vähintäänkin suotavaa kalan jatkokäsittelyä ajatellen.  

Kalastusvälineet viriteltyäsi ja rantaan päästyäsi alkaakin yleensä se mukavin osuus, onginta, joka tapahtuu yksinkertaisuudessaan heittämällä siikaonki veteen, kelaamalla löysät siimat pois ja avaamalla kelan sanka. Seuraavaksi alkaakin odottelu ja tärppien kyttääminen. Kellojen kilahtaessa tai muuten tärpin huomatessasi, anna kalan viedä hieman siimaa ja syödä mato kunnolla, jonka jälkeen tee kevyt vastaisku ja kelaa kala rantaan.  Eli muuta kun välineitä virittelemään ja ongelle, sillä usein kevään suurimmat siiat ongitaan heti jäiden lähdön aikaan.