Laaja valikoima!
Ilmainen toimitus yli 150€ tilauksiin klubilaisille!

Ismete-kalastus – rentoa ja tehokasta talvikalastusta

Ismete, iismete, täkyonginta tai jotain siltä väliltä. Kuten sanonta kuuluu, on rakkaalla lapsella monta nimeä ja tämä pitää täysin paikkansa tässä Suomeen naapurimaastamme, Ruotsista, saapuneessa talvisessa täkyonginnassa. Tämä kalastustapa mahdollistaa helpon tavan hauen, kuhan ja ahvenen pyyntiiin vain pienillä muutoksilla välineistöön.

Talvella perinteisen pilkinnän rinnalle suosituksi kalastusmuodoksi noussut ismete-kalastus antaa kohtuullisen pienellä vaivalla päivän ruokakalat tai omat ennätyskalat, kun vain jaksaa koluta uusia vesistöjä tai tutustua tarkemmin vanhoihin.

Yhdellä vavalla kalastettaessa riittää valtion kalastonhoitomaksu 18–65-vuotiailla ja tämän ikähaarukan ulkopuolelle jäävät voivat kalastaa ilman lupaa. Useamman vavan virittäminen vaatii kaikilta aluekohtaisen erillisluvan.  Lupa on usein kalastusmuotokohtainen tms. tämä selviää, kun kaivaa oikean kalastuskunnan yhteystiedot ja selvittää lupakäytännön heiltä. Lupia voi selvittää lisäksi esim. Kalakortti.com -palvelusta.

Vastuullisuus mukana

Liian kova pakkanen tai viima on ismete-kalastajalle pahin painajainen. Lauha keli, maksimissaan 5 astetta pakkasta on hyvä raja-arvo, jonka yli pakkasen laskiessa on syytä jäädä kotiin tai siirtyä pilkkimään syöttikaloja. Liian kova pakkanen jäädyttää nopeasti kalan limakalvon ja silmät.

Ahkio täyteen vettä ja saatu kala siihen lepäämään heti reiästä noston ja koukun irrottamisen jälkeen suojaa kalaa näillä pakkasasteilla. Ahkiosta voi nostaa kalan dokumentoitavaksi ja laskea sen jälkeen nopeasti jatkamaan kalakannan harventamista.

Vapautuspuolelle välineiksi mukaan varataan pitkäkärkiset- ja katkaisupihdit, kidanavaaja, vapautusmatto tai punnituspussi, mitta sekä puntari.
Tärkeää on, ettei kalan limapinta ole kosketuksissa lumen tai jään kanssa eikä silmät pääse jäätymään!


Ismete-kalastusvälineet

Jollain se reikäkin pitää saada aikaiseksi ja kairan kohdalla ei kannata tuumakoolla nirsoilla. Vähintään 8”, mutta mieluummin jopa 10”, jos kalareissuja tulee talvelle useampia. Tällöin myös ennätyskalan kohdalle osuminen tulee todennäköisemmäksi, jolloin liian pienen reiän kanssa ongelmia.

Ismete-vapa, avo -tai hyrräkela, peruke, paino ja koukku. Lyhyesti tässä ovat kairan lisäksi välineet, joita itse kalastukseen tarvitset syöttien lisäksi. Välineisiin kuuluu lisäksi erityyppiset tärpinilmaisimet ja vapatelineet.

Vippa, viippa, kilikello, elektroninen hälytin tai vaikka muovipussin palanen, joka ilmoittaa, kun siimaa viedään kelalta kalan toimesta. 

Vinkkinä, että perukkeen lukoksi kannattaa valita sellainen, mikä ei aukea kiertämällä. Karvaita tappioita on tullut, kun hauki on ottanut viimeiset raivarit reiässä ja perukkeen leikari ei ole pysynyt mukana, jolloin vääntö on aukaissut lukon. Panosta laatuun, koska tässä kalastusmuodossa ei hirveästi välinetappioita tule. 

  • Vippa + kilikello on perinteinen ja ”varmasti” toimiva tärpinilmaisin. Kalan käydessä tai napatessa syöttiin vapautuu viritetty vippa ja se nousee kellon kilinän säestämänä heilumaan kohti taivasta
  • Elektronisessa hälyttimessä tärppi ilmaistaan äänellä, siiman juostessa hälyttimen läpi kertoo se viennin olevan päällä. Tämä on suurin etu ja tiedät heti, onko kalalla menohaluja
  • Muovipussin palanen siimaan kiinni vavan kärkilenkin alapuolelle. Tämä kertoo liikkeellä alaspäin, että nyt on kala viemässä siimaa. Tämä ilmaisin toimii, jos käytössä on vain muutama vapa ja niitä pystyy koko ajan tarkkailemaan. Tähän voi virittää myös kilikellon vavan kärkeen

Syöttikalat: Pilkkisaalis talteen tai kalatiskin kautta kalalle

Syötiksi käy mikä vain kuollut kala, perinteisimpiä syöttilajeja ovat särki ja silakka. Eläviä syöttikaloja ei saa missään nimessä siirtää vesistöstä toiseen ja Suomen kalastuslaki sen kieltää.

Suurten, siis oikeasti isojen haukien kalastajat käyttävät myös lahnoja ja muita suurempia särkikaloja syöttinä. Tässä kalastusmuodossa ei syötin koko suoranaisesti vaikuta saaliskalojen kokoon. Pienellä voi saada ennätyskaloja ja suuri syötti taas karsii saaliista ne kaikista pienimmät pedot pois.

Syötti viritetään perinteisesti yhdellä kolmihaarakoukulla selkänahan alta roikkumaan vaakatasoon. Syötin voi laskea myös pohjaan ja laittaa koukun peräpäähän kiinni. Yksi koukku riittää, jotkut käyttävät kuitenkin yhden suuren sijaan kahta pientä kolmihaarakoukkua.

Syötin koukutuksen jälkeen vapa laitetaan telineeseen ja syötti lasketaan haluttuun pyyntisyvyyteen. Upottamisessa auttaa huomattavasti sopivan kokoinen paino perukkeen yläpuolella - mitä kevyempi, sitä hitaampi upotus on. Syöttikalan ilmarakko kannattaa myös puhkoa, tämä vähentää syötin kellumista ja syötti asettuu oikeaan pyyntiasentoon.

Osa kalastajista laskee syötin pohjaan makaamaan, toiset hieman pohjan yläpuolelle, kun osa jättää sen jääkannen alle, jolloin se myös näkyy pisimmälle. Se, mikä on tehokkain syötin pyyntisyvyys jää kalastajan ja kalojen päätettäväksi. Usealla vavalla kalastettaessa voi kokeilla mikä on eniten kalatapahtumia antava ja tehdä pelikirjaan muutoksia havaintojensa perusteella.

Omalla kohdalla alkaa pyyntisyvyys kääntymään pohjassa makaavaan syöttiin, sieltä ne kuolleet kalat normaalistikin löytyvät hauen ruokapöytään. Ehkä se nyrkkisääntö voisi olla;

  • isoja kaloja, harvemmin tärppejä = syötti pohjalla makaamassa
  • ruokakaloja, enemmän tärppejä = syötti leijuu jossain pohjan ja jääkannen välissä

”Onhan se tietenkin luonnollista, että kuollut kala ei leiju välivedessä.” – Eetu Uusitalo

”Jos makuuttaa pohjassa, korostuu vaara, että hauki nielee koukun.” – Jari Kettukangas

Syötin laskemisen jälkeen kelasta vapautetaan puola. Hyrräkeloissa ”heittosalpa”, haspeleissa voi jarrun löysätä täysin ja baitrunnereissa laitat päälle juoksujarrun. Siima kiinni vippaan tai muuhun tärpinilmaisimeen. Tämän jälkeen odotetaan kalatapahtumaa.

Vastuullisuus: Vippa nousi – mitäs nyt?

Kohti taivasta heiluva vippa kertoo, että nyt on kalatapahtuma ollut. Riippuen etäisyydestäsi vapaan valitse nopeutesi, lähellä olevalle vavalle kannattaa kävellä ja pidemmälle olevalle voi ottaa juoksuakselia. Tullessasi vavalle ota se irti telineestä ja laske vavan kärki alas, ja samalla tarkista purkautuuko siimaa kelalta. Jos purkautuu, voit lyödä sangan kiinni, kiristää haspelista jarrua tai napsauttaa baitrunnerista juoksujarrun pois päältä.

Kelaa löysät pois ja tee vastaisku. Jos vapa pysähtyy vastaiskussa kuin seinään tiedät heti, että nyt on iso kala siiman päässä. Pienemmät kalat voi kelata suoraan ylös ja nostaa jäälle, kun suurempien kanssa voi hieman joutua taistelemaan. Kalan lopulta väsyessä ja noustessa jäälle, nappaa liplock otteella kalasta kiinni, mahdollisuuksien mukaan irrota koukku, nosta kala vapautusmatolle tai vedellä täytettyyn ahkioon.

Jos kala ei suostu nousemaan reikään kannattaa sitä "pumpata", jolloin lopulta kala kääntyy ja nousee reiästä. Useilla Youtubesta löytyvillä videoilla näkyy käden työntö reikään, jossa kala käännetään käsin reikään. Mitähän kävisi, jos kala tempaisisi koukun käteen kiinni?

Ahkiossa rauhoittuva kala mahdollistaa myös kalastajalle sykkeen tasaamisen. Kun pahin tärinä on taantunut voi kalan nopeasti dokumentoida ja laskea takaisin kohti avannosta kutsuvaa pimeyttä. Yläfemmat voi heittää avantoon laskeutuvan pyrstön kanssa ja huutaa hetken päästä kohti taivasta JESH!

Toisaalta voi tulla tyhjiäkin päiviä, tuolloin kannattaa muistaa Matti Nykäsen sanat; “Jokainen tsäänssi on mahdollisuus!”

Varaa mukaan hyvät eväät ja seuraa kalaretkelle - Joskus se ennätyskala osuu sinun kohdalle!

Kireitä siimoja ja vippojen nousuja!

Teksi ja kuvat: Juha Salonen, kalastusbloggari

 

Katso Youtubesta Urpoerämies Productionin ismete-kalastusta


Teksti: Juha Salonen, kalastusbloggari
Kuvat: Urpoerämies Productio

Tilaa uutiskirje!

Tilaamalla uutiskirjeen et jää paitsi kovimmista kampanjoista ja tarjouksista. Uutiskirjeen tilaaminen ei sido sinua mihinkään ja voit koska tahansa lopettaa uutiskirjeen tilaamisen.