Lohensoutu
Pohjoismaissa on useita erinomaisia lohensoutujokia. Lohensoututekniikka on vanha ja tehokkaaksi havaittu menetelmä ja sillä on paljon vannoutuneita harrastajia. Soutamalla lohen löytää paikoista, joihin muilla tekniikoilla - esim. heittokalastuksella - on lähes mahdoton päästä. Lisäksi lohensoutu on mukava ja sosiaalinen kalastustapa, koska veneessä voi olla yhtäaikaa useita kalastajia.
Vene ja lohensoututekniikka
Parhaiten lohensoutuun soveltuu perinteinen puinen koskivene. Veneen tulee olla mielellään kapea ja 5-6 metriä pitkä. Soutaja istuu yleensä keulassa ja soutaa venettä vastavirtaan, valuttaen venettä virran mukana ja pyrkii soutamaan joen niihin kohtiin, missä lohien oletetaan olevan. Soutajan tehtävänä on myös huolehtia, että siimat pysyvät suorina. Tällöin vieheille saadaan haluttu liike ja lohilla on enemmän aikaa tärpätä.
On tärkeä muistaa myös mahdolliset aluekohtaiset kalastusrajoitukset. Esimerkiksi venekohtaisissa vapamäärissä Tenolla oli kaudella 2012 kolmen vavan sääntö. Kolmella vavalla kalastettaessa, pidetään yksi vapa veneen molemmilla puolella ja kolmas vapa suoraan veneen perässä.
Keskikesällä lämpimän veden aikaan kannattaa soutaa paljon poikkivirtaan. Näin perhot ja vaaput saavat nopeamman liikeen, joka houkuttaa lohia tärppäämään lämpimässä vedessä. Alku- ja loppukaudesta kylmemmän veden aikaan kannattaa vastaaavasti soutaa enemmän vastavirtaan ja hitaasti peruuttaa lohen ottipaikoille.
Perho vai vaappu?
Käytän lohensoudussa vesistöistä riippuen, joko perhoja tai vaappuja. Esimerkiksi Tenolla käytän ainoastaan 6-7 eri perhomallia, joissa on heikosti karvaa ja koukkukoko vaihtelee. Perhot ovat joko 2- tai 3-haarakoukkuun sidottuja. Perhosoudussa ei kannata laittaa jarrua liian kireälle, sillä lohelle pitää antaa riittävästi aikaa ottaa ja niellä perho ennen tartuttamista ja vastaiskua.
Vaapun vedossa käytän sellaisia vaappuja, joilla on erilaiset uintiliikkeet. Joskus nopea liike voi olla se tehokas ottiliike, mutta jo seuraavalla viikolla liike voi vaihtua enemmän hakevaan uintiin.
Värivalikoiman tulee olla laaja, sillä kannattaa muistaa viehevärien perussääntö: kirkkaat värit kirkkaalla kelillä ja tummat värit sateella, pilvisellä sekä usein yöllä. Suosikkivärini Tenolla ovat oliivi, violetti, musta ja oranssi. Käytän vaapuilla lyhyitä vapautuspituuksia (n. 7-15 m).
Vaapun vedossa käytän sellaisia vaappuja, joilla on erilaiset uintiliikkeet. Joskus nopea liike voi olla se tehokas ottiliike, mutta jo seuraavalla viikolla liike voi vaihtua enemmän hakevaan uintiin.
Värivalikoiman tulee olla laaja, sillä kannattaa muistaa viehevärien perussääntö: kirkkaat värit kirkkaalla kelillä ja tummat värit sateella, pilvisellä sekä usein yöllä. Suosikkivärini Tenolla ovat oliivi, violetti, musta ja oranssi. Käytän vaapuilla lyhyitä vapautuspituuksia (n. 7-15 m).
Lohensoudun välineet
Hyvä pituus vavalle on 9-10 jalkaa. Rakenteeltaan vavan tulee olla jämäkkä, jotta sillä voidaan väsyttää ja ohjata kovassa virtauksessa myös isompaa lohta. Suosikkivapa lohensoutuun löytyy kokeilemalla. Sopiva kela lohensoutuun on hyrräkela, jonka siimakapasiteetti on vähintään 300 metriä 0,40-0,45 mm monofiili-siimaa. Siimakapasiteetin ja myös siiman määrän tulee olla näin suuri, sillä ison lohen lähtiessä tempomaan siimaa, sitä todella tarvitaan - ja paljon!
VIDEO:
Lohikalastus ja lohensoutu Tenojoella
kesto 12:08 min.
